Kävin kerran kuntosalilla.
Kerran.
Ryhmäliikuntainnostus koki
jonkinlaista suvantovaihetta, ja niinpä sain päähäni, että
minäpä alan nyt nostaa rautaa. Treenaan kuin hullu, vedän
maitorahkaa aamu-, väli- ja iltapalaksi ja kolmen kuukauden päästä
muistutan Hulkia – tosin ilman vihreää ihonväriä.
Marssin intoa puhkuen kuntosalin
respaan ja pyysin personal trainerin apuun tekemään itselleni
saliohjelman. Sitten mentiin salille tunniksi palloilemaan ja
kotiinviemisinä oli mystinen kaaviokuva, jossa vilisi crosstraineria
ja smithiä ja peckdeckiä. Näytti hienolta.
Sitten koitti se päivä, kun piti
mennä itse todella suorittamaan
se mystisen paperilappusen treeni. Poljin laiskasti kuntopyörää
kymmenen minuuttia ja lähdin kiertämään niitä
kuntosalivempeleitä.
Mutta
eihän se tuntunut oikein miltään, kun kukaan ei ollut korvan
juuressa huutamassa jaksaajaksaa,
eikä ollut vieruskaveria, jolle voi naama hikeä valuen
sympatiairvistää ja joka samalla tavalla kärsii ja hikoilee ja
antaa itselle potkua vielä niihin viimeisiinkin toistoihin. Niinpä
lopetin kaikki sarjat vähän aikaisin kesken, kun ne viimeiset
toistot olivat niin turkasen raskaita ja ikävän tuntuisia. Puolen tunnin päästä alkoi jo tuntua siltä, että eiköhän tämä ollut tässä. Enkä
mennyt enää toista kertaa kuntosalille. Pakko se oli myöntää, että minä olen enemmän jumppatyttö kuin mikään kuntosalikarpaasi.
Ryhmässä
on uskomaton voima. Salillinen sisukasta sakkia luo niin paljon
positiivista energiaa ympärilleen, että siinähän tuntee
jaksavansa mitä vain. Ja vaikka ryhmäliikuntatunnilla ei kilpaile
kuin korkeintaan itsensä kanssa, niin ryhmän keskellä itsestäänkin
saa puristettua irti vielä sen viimeisenkin hikipisaran. Yksinään
sitä on niin paljon helpompi antaa periksi, kun alkaa jo tuntua
vähän ikävältä.
Ehkä
jonain päivänä annan vielä itsenäiselle kuntosalitreenillekin
uuden mahdollisuuden, mutta toistaiseksi luulen, että parhaat tehot
saan itsestäni irti ryhmäliikunnan parissa. Ja samaan hengenvetoon
nostan hattua niille, jotka saavat itseään niskasta kiinni myös
kuntosalin puolella.
Kesäisin
jumppaterveisin,
Sofia,
joka rutisti tänään itsestään sen viimeisenkin hikipisaran
spinningtunnilla.
Hieno kirjoitus Sofia :)
VastaaPoista