maanantai 26. toukokuuta 2014

Ryhmässä on voimaa!

Kävin kerran kuntosalilla.

Kerran.

Ryhmäliikuntainnostus koki jonkinlaista suvantovaihetta, ja niinpä sain päähäni, että minäpä alan nyt nostaa rautaa. Treenaan kuin hullu, vedän maitorahkaa aamu-, väli- ja iltapalaksi ja kolmen kuukauden päästä muistutan Hulkia – tosin ilman vihreää ihonväriä.

Marssin intoa puhkuen kuntosalin respaan ja pyysin personal trainerin apuun tekemään itselleni saliohjelman. Sitten mentiin salille tunniksi palloilemaan ja kotiinviemisinä oli mystinen kaaviokuva, jossa vilisi crosstraineria ja smithiä ja peckdeckiä. Näytti hienolta.

Sitten koitti se päivä, kun piti mennä itse todella suorittamaan se mystisen paperilappusen treeni. Poljin laiskasti kuntopyörää kymmenen minuuttia ja lähdin kiertämään niitä kuntosalivempeleitä.

Mutta eihän se tuntunut oikein miltään, kun kukaan ei ollut korvan juuressa huutamassa jaksaajaksaa, eikä ollut vieruskaveria, jolle voi naama hikeä valuen sympatiairvistää ja joka samalla tavalla kärsii ja hikoilee ja antaa itselle potkua vielä niihin viimeisiinkin toistoihin. Niinpä lopetin kaikki sarjat vähän aikaisin kesken, kun ne viimeiset toistot olivat niin turkasen raskaita ja ikävän tuntuisia. Puolen tunnin päästä alkoi jo tuntua siltä, että eiköhän tämä ollut tässä. Enkä mennyt enää toista kertaa kuntosalille. Pakko se oli myöntää, että minä olen enemmän jumppatyttö kuin mikään kuntosalikarpaasi.

Ryhmässä on uskomaton voima. Salillinen sisukasta sakkia luo niin paljon positiivista energiaa ympärilleen, että siinähän tuntee jaksavansa mitä vain. Ja vaikka ryhmäliikuntatunnilla ei kilpaile kuin korkeintaan itsensä kanssa, niin ryhmän keskellä itsestäänkin saa puristettua irti vielä sen viimeisenkin hikipisaran. Yksinään sitä on niin paljon helpompi antaa periksi, kun alkaa jo tuntua vähän ikävältä.

Ehkä jonain päivänä annan vielä itsenäiselle kuntosalitreenillekin uuden mahdollisuuden, mutta toistaiseksi luulen, että parhaat tehot saan itsestäni irti ryhmäliikunnan parissa. Ja samaan hengenvetoon nostan hattua niille, jotka saavat itseään niskasta kiinni myös kuntosalin puolella.

Kesäisin jumppaterveisin,


Sofia, 
joka rutisti tänään itsestään sen viimeisenkin hikipisaran spinningtunnilla.

1 kommentti: