lauantai 28. maaliskuuta 2015

Jokaiselle jotakin!

Liikunnan ilon löytämisessä tärkeintä on se, että löytää oman tapansa liikkua. Yksi tykkää heiluttaa kahvakuulaa, toinen juosta maratoneja ja kolmas tanssia. Minulla ei ole oikein ikinä ollut sitä tanssillista intoa - kaipaan suoraviivaisia ja idiootinkestäviä lajeja. Joskus vuosia, vuosia sitten menin kokeilemaan Les Millsin BodyJam-tuntia ja jouduin poistumaan vartin kuluttua salista, kun olin lähinnä vaan muiden jaloissa enkä oikein saanut liikkeistä kiinni.

Tänään oli Palatsilla Kepeyttä kevääseen -liikuntapäivä, jossa oli uutena tuntina Zumba Step. Zumbaa en ole ikinä edes kokeillut, mutta steppituntien fanina ajattelin, että step-versiona se voisi olla turkulaisen blondin kestävä laji. Väärin! Zumbaajalle varmasti mahtava elämys, mutta minulle se oli ehkä elämäni pisin tunti. Kun lantio ei liiku eivätkä kädet heilu samaan tahtiin jalkojen kanssa, niin sitä liikunnan iloa ei oikein saa sieltä hirvittävän nöyryytyshäpeän alta kaivettua esiin. Zumbaava ystäväni oli sitä mieltä, että laji oli kivampaa ja paljon helpompaa kuin Palatsin perus-steppitunti, minä taas olin sitä mieltä, että se oli kamalan vaikeaa ja jatkossa käyn pelkästään "perinteisessä" stepissä, enkä kajoa mihinkään z:lla alkavaan.

Onneksi maailmassa (ja Palatsin lukkarissa) riittää liikuntalajeja niin paljon, että jokaiselle löytyy se oma juttu. Liikuntaa ei kannata pitää pakkopullana, vaan harrastaa vain sellaisia lajeja, jotka tuottavat iloa ja nautintoa. Tärkeintä on pitää itsensä liikkeessä!

Keväänodotusterkuin,

Sofia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti