Tie tasapainoon ja terveyteen

Tässä blogitekstissä hierojamme Suvi kertoo oman tarinansa huikeasta painonpudotuksestaan ja elämäntapamuutoksestaan:

Nimeni on Suvi ja tässä olisi minun tarinani taistelusta ylipainoa vastaan.

Asiasta kertominen osittain myös hävettää minua, koska kerron kaikille, kuinka minusta tuli 145 kiloinen. Yritän kuitenkin ajatella, että olin eri ihminen kuin se joka tänään olen, joten aika olla rehellinen.

Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Valitettavasti sain lapsena syödä kaikkea, mikä maistui hyvältä, mikä tarkoitti paljon rasvaa ja sokeria. Aamupalaksi söin usein pullaa ja leivoksia. Koulun jälkeen söin suklaata lähes joka päivä. Kasvikset jäivät syömättä: otin hampurilaisenkin välistä salaatin pois.

Täysi-ikäisenä, kun muutin omilleni, söin paljon valmisruokia. Kävin myös juhlimassa usein. Alkoholi ja pikaruoka saivat nopeasti painon nousemaan. Liikunta tuntui päivä päivältä pahemmalta. Lyhyetkin kävelymatkat saivat huonon olon; veri maistui suussa ja oli vaikea hengittää. Tottakai halusin laihtua, mutta se tuntui liian vaikealta etenkin kun ajattelin laihtumisen tarkoittavan pelkkää liikuntaa ja salaattia.

Työskentelin lähihoitajana vanhainkodilla. Lopulta tilanne paheni niin paljon, että selkäkivut aiheuttivat sairauslomia. Mittasin töissä verenpaineeni ja verensokerini: lukemat olivat pysäyttävät. En kuitenkaan kehdannut mennä edes lääkäriin. Tässä vaiheessa olin jo niin huonovointinen, masentunut ja pohjalla, että päätin kokeilla, jos saisin edes kymmenen kiloa painosta pois. Olin epätoivoinen.

Oli vuosi 2010. Minulla oli huonosti tietoa ruokavalioon liittyvistä asioista. Ajattelin vain, että pitää liikkua enemmän kuin syö. En juurikaan pystynyt tosin liikkumaan, joten vähensin aluksi vain ruoan määrää. Hain tietoa ravitsemuksesta ja muutin ruokavalioni täysin. Aluksi uudet raaka-aineet maistuivat pahalta, mutta hain tietoa aktiivisesti ja opettelin laittamaan ruokaa, joka oli terveellistä ja maistui hyvältä.

Vaakalukema muutti nopeasti 145 kilosta 135 kiloon pelkällä ruokavaliolla. Päätin jatkaa ja kokeilla, kuinka pitkälle voin tämän projektin viedä. Liikkuminen ei ollut enää niin työlästä, joten aloin käymään uimahallissa uimassa kahdesti viikossa. Päätin olla häpeämättä itseäni uimapuvussa vaan totesin päättäväisesti, että tämä ulkomuoto on vain väliaikaista.

Kilot karisivat nopeasti ja aloin käymään lenkillä. Aluksi pystyin kävelemään vain alle puoli tuntia, mutta kun kunto kasvoi, innostuin lisää liikunnasta. Pian leikkeilin jo päivittäin yli tunnin. Ruokavalionkaan kanssa ei tullut ongelmia, koska olin niin päättäväinen. Paino putosi puolessatoista vuodessa 65 kiloa.

Suuren painonpudotuksen jälkeen minulla oli haasteita opetella syömään normaalisti. En osannut kuin ylensyödä tai laihduttaa. Kamppailin asian kanssa pari vuotta ja jojoilin painoni kanssa. Jälleen lähdin hakemaan tietoa, miten muuttaa painonpudotus painonhallinnaksi.

Vuonna 2015 ystäväni raahasi minut Palatsin kuntosalille. Aluksi en paljonkaan nauttinut tästä, mutta kävin pari kertaa viikossa silti. Palkkasin kuukaudeksi kuntosalivalmentajan, että oppisin tekemään liikkeet oikein ja pääsisin ehkä kehittymään. Kun harjoittelu muuttui päämäärättömästä kuntopiiriharjoittelusta progressiiviseksi ohjelmaksi, rakastuin lajiin täysin.

Kuntosaliharjoittelun ansiosta aloin nauttimaan ruoasta uudella tavalla. Monipuolinen, tervellinen ruoka antaa energiaa. Söin säännöllisesti ja vaikka aluksi tämäkin tuntui työläältä, siihen tottui. Opin löytämään itselleni sopivan keinon, miten syödä kuudesti päivässä. Jos esimerkiksi tiesin, että seuraavana päivänä on kiire, tein koko päivän eväät edellisenä päivänä valmiiksi. Kokkasin suurempia määriä kerrallaan ja annostelin ruokaa annosrasioihin valmiiksi. Tämä helpotti arjessa paljon.

Kuntosalilla alkoi tulemaan tuloksia nopesti. Aluksi kävin neljästi viikossa, mutta se muuttui pian kuudesti viikossa harjoitteluksi. Olin elänyt koko elämäni oman kehoni rajoittamana ja ensimmäistä kertaa pääsin testaamaan kehoni rajoja. Kun tein elämäni ensimmäisen punnerruksen, aloin itkemään onnesta. Kun aloitin kuntosaliharjoittelun kaksi vuotta sitten, kyykkäsin ensimmäiset neljä kuukautta 11 kilon tangolla ennen kuin sain 20 kilon tangon kyykättyä. Tällä hetkellä ennätys on 90 kiloa.

Itseluottamukseni on noussut hurjasti viimeisen kahden vuoden aikana. Olen 30 vuotta kulkenut leuka rinnassa, hävennyt itseäni. Nyt olen ensimmäistä kertaa tyytyväinen siihen mitä näen peilistä ja hyväksyn itseni vikoineen kaikkineen. Jatkan edelleen samalla tiellä. Haluan kokeilla, mihin tämä tie vie ja testata kehoni rajoja sekä kehittyä.

Itseluottamus, mitä olen saanut näkyy myös kuntosalin ulkopuolella. Uskallan jahdata unelmiani. Sain rohkeutta lopettaa työt lähihoitajana ja aloittaa yrittäjänä. Toimin hierojana Hotelli Kantrin tiloissa, joka on minulle unelmien täyttymys, koska sieltä, Palatsin kuntosalilta, sain alunperin startin elää elämääni rohkeasti ja määrätietoisesti.

Määrätietoisuus ja innostus näkyy myös työssäni. Haluan kehittyä kehonhuollon ammattilaisena. Urheiluhierojaopintoni saan pian päätökseen ja minulla on jo suunnitelmia seuraavia opintoja varten. Haluan auttaa ja tukea ihmisiä voimaan mahdollisimman hyvin ja siksi pidän koulutusta tärkeänä.

Paljon on muuttunut ja vaikka olen omalla määrätietoisuudellani päässyt pitkälle, en unohda ihmisiä, jotka ovat minua matkalla tukeneet. Kiitos Palatsin henkilökunnalle, Riikalle, joka raahasi minut aikoinaan salille, Teukalle, joka opetti kuntosaliharjoittelun perusteet sekä Jukalle, joka on seissyt rinnallani, olin minkä kokoinen tahansa.

Kiitos kun luit tarinani.

Rakasta elämää, nauti liikunnasta ja oikein hyvää kevättä!